Syvä iskumme on, viha voittamaton, meil’ armoa ei, kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on, ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi, mi katkovi kahleitansa.
:,: Ei ennen uhmamme uupua voi, kuin vapaa on Suomen kansa. :,:
Kun painuvi päät muun kansan, maan me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa, vaan yks’ aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa,
:,: Satu uusi nyt Suomessa syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa. :,:
Häme, Karjala, Vienan rannat ja maat, yks, suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa pois Pohjolan taivaan alta.
Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa.
:,: Yli pauhun kenttien hurmeisten päin nousevan Suomen rantaa. :,: